Taalla sita nyt ollaan vihdoinkin kaiken odottamisen jalkeen New Delhissa, minun entisessa kotikaupungissa! 22 tuntia Moskovan kentalla suju tosi kivuttomasti, tasta lahtien suosin siis aina noita halvempia lentoja vaikka joutuis miten kauan odottaa kentalla. Me saatiin nukuttua siella tosi hyvin ja oli tosi lepposta olla vaan.
Maanantai-iltana paastiin lahtemaan sitten kohti Delhia. Meita tais Even kans molempia jannittaa sen verran paljon ettei pystytty nukkumaan kuuden tunnin lennolla ollenkaan. Siihen matkaan mahtu paljon hermostunutta naurua ja meinas valilla epatoivokin iskea ku tuntu ettei lento lopu ikina. Lopulta kuitenki laskeuduttiin Indira Gandhin lentokentalle ja koneen taytti vuosien takaa tuttu Intian tuoksu. Jostain joskus kuulin etta se on maran puuvillan haju. En oo viela tanakaan paivana paattany, etta haiseeko se pahalta vai ei, mutta Intia siita tulee jokatapauksessa mieleen. Koneesta ku paastiin ulos ni jonotettiin tovi immigration jonossa ja paastiin vaihtamaan rahaa. Sitten koitti meidan kauan pelkaama vaihe: taksin ettiminen lievassa paniikissa yolla klo 5. Siinahan sitte kaytiin useamman taksikuskin kanssa keskustelua ja lopulta paadyttiin eraan kuskin kanssa siihen, etta 200 (3 e) rupialla se veis meidat hotellille. Hypattiin sitten taksin takapenkille ja jostain kumman syysta kuskin lisaks hyppas etupenkille myos eras toinen allottava intialainen ukko. No, sitte paastiin matkaan ja lahettiin ajamaan kohti hotellia. Yollinen Delhi on aina yhta jannittavaa nahtavaa! Kaduilla oli nukkuvia koiria ja siella taalla ihmisia, jotka oli just laskeutumassa levolle. Evea tais talla kyseisella matkalla vahan jannittaa ja pelottaa vaikkei se sita mulle sanonukaan. Taytyy myontaa, etta kylla itteaki vahan pelotti ku tajusin etta oltiin ihan kahden intialaisen ukon armoilla. Nehan ois voinu vieda meidat ihan mihin vaan...
Intiassahan ei tunnetusti suju mikaan niinku pitais. Kavi sitte ilmi, etta meidan hotellille johtava tie oli suljettu ja ukot kadun varressa osas sanoa, etta se pysyy suljettuna viela 3-4 paivaa. Siina vaiheessa ajattelin, et ei oo totta. Vasymys alko painaa ja ois ollu niin mukava paasta hotellille mahd pian. Lopulta kuskin vieressa istuva kaveri soitti sit hotelliin ja kysy sielta neuvoa etta kuinka paasta perille. Neuvoja tuli, mutta ne ei tainnu ihan menna perille. Jouduttiin nimittain ajelemaan viela jonki aikaa ristiin rastiin... Lopulta kuitenki yhelta sivukujalta loisti armollisena Hotel Sunrisen kyltti. Kylla tuli helpottunu olo! Kaikki ei kuitenkaa ollu viela siinakaan vaiheessa ohi nimittain sitte piti alkaa viela vaantamaan sen taksiajelun hinnasta. Kuski ei ollukaan enaa tyytyvainen siihen Rs. 200 mika aluks sovittiin ku oltiin kuulemma ajeltu ylimaarasta. No minka me sille voitiin, ei me itekaan oltais haluttu hirveesti ajella ylimaarasta! Siina sit yritettiin keskustella ja kuski pyys siihen ulkopuolisiakin ukkoja mukaan ja vaitti etta pitaa maksaa puolet ylimaarasta. Mietittiin Even kans et mita ihmetta tehdaan mut lopulta iskin sille kouraan 400 rupiaa ettei tarvinnu enaa katella sen naamaa. Ja sitten finally paastiin hotelliin!
Meidan hotellihuone on ihan suht siisti, vaikka yleensa ku sen ulko-oven avaa ni torakka tai kaks juoksee sen alta piiloon. On siella nakyny myos muitakin otokoita, mutta toistaseks ne on pysyny poissa meidan sangysta. Suihkusta tulee lamminta vetta ja vessassaki on oikea posliinipytty! Henkilokunta on myos oikein mukiinmenevaa ja ekana aamuna hotellin omistaja pyys meidat toviks istumaan aulan sohville ja naytti kartasta kaikkia paikkoja Delhista. Todella ystavallista porukkaa. Kylla meidan taalla kelpaa asustella muutama yo... Aateltiin perjantaina kuitenki ettia joku toinen hotelli ihan vaan seikkailun vuoksi. Kiva naha muitaki paikkoja =)
Noniin, tekstia nakojaan tulee ihan olan takaa mut antaa tulla, ku sitte on taas arvotus etta millonka seuraavaks paastaan kirjottelemaan. Eilen herailtiin jossaki vaiheessa ennen puoltapaivaa ja lahettiin Khan Marketille vahan shoppailee ja hakemaan prepaid liittymat. Samalla paastiin metroajelulle, mika oli itessaan ihan mielenkiintonen kokemus. Oli nimittain sita populaa ihan kiitettavasti liikkeella. Ahtauduttiin yhesta ovesta sitte sisaan ja vastassa oli noin kaks sataa hielta haiskahtavaa ukkoa. Tais siella pari kaks naistakin nakya. Joka tapauksessa lahes kaikilla oli katseet kiinnittyneena meihin. En ymmarra miten ihmiset kehtaa tuijottaa niin paljon! Meinas iskea ahtaanpaikan kammo, mutta sitte paastiin maaranpaahan ja ulos metrotunnelista. Katottiin kartasta etta sen marketin pitais olla jossain siina lahistolla, mut lopulta kierreltiin ja kaarreltiin ympariinsa melkein tunti. Joku rikshakuski huus meille, etta Khan Market on suljettu mutta eihan me sita uskottu vaan itsepintasesti jatkettiin ettimista. Lamminta oli +35, aurinko paisto ja hiki virtas. Mutta lopulta me sitten loydettiin se marketti, niin tuttu paikka. Se tosiaan oli ku olikin suljettu nimittain eilenhan taalla oli Mr. Mahatma Gandhin synttarit, eli intialaisten juhlapaiva. Muutama kauppa oli meidan onneks auki ja paastiin vahan ees nakemaan et mita se market katkeekaan sisalleen. Kaytiin myos syomassa McDonaldsissa, hyvalta maistu kanahampparit :) Prepaiditkin saatiin hommattua, vaikka meinas usko loppua kesken sen suhteen, ku siina kesti ja kesti... Me onneks paastiin sen kyseisen putiikin tiskin taakse istumaan parille jakkaralle ni ei pyorrytty. Vaikka lahella se kylla oli ainaki meikalaisen osalta. Mutta nyt meilla on intialaiset liittymat, jotka toistaseks ainaki on pelannu melko moitteettomasti.
Khan Marketilta tultiin rikshakyydilla pois, oli mahtavaa. Evelle se oli tietysti ihan uudenlainen kokemus ja mina en ollu yhtaan muistanu miten hauskaa ja lepposta se oli. Lammin tuulenvire vaan puhalsi vasten kasvoja ja joka puolella oli niin paljon nahtavaa. Muun muassa koettiin se ku kolme lehmaa hyppas akkia meidan rikshan alta pois. Hotellihuoneeseen ku paastiin ni samantien vaan potkolleen ja siihen me sitte nukahdettiin... Puoli yheksalta herattiin neljan tunnin paikkareilta ja Eve jatko suoraan unia. Minaki yritin, mut eihan siita mitaan tullu. Kaantyilin kyljelta kyljelle ja yritin laskea lampaita, mut ei auttanu. Rehellisesti sanottuna alko sillon yolla ihan hirveesti ahistaa ajatus, et me oikeesti joudutaan elaa seuraavat kaks kuukautta taalla sekasorron keskella. Yhtakkia keksin yrittaa menna nettiin puhelimella ja jostain kumman syysta se onnistu. Juttelin siina sitte eraan ystavattaren kanssa hetken facebookissa ja kummasti alko ahistus laskemaan. Yhtakkia puol 12 yolla alko soimaan meidan hotellihuoneen puhelin. Eve heras siihen ja siina sit mietittiin et mita tehdaan. Lopulta ei auttanu ku vastata siihen. Siella respasta soiteltiin ja sanottiin et ne tarvis meidan passit. Joku ukkeli ne tuli hakemaan meidan ovelta ja sit paastiin taas jatkamaan unia. Tai Eve jatko unia ja mina luin hetken viela kirjaa ennenku vihdoin vaivuin uneen...
Tammosta tosiaan. Nyt Eve tulee viela kirjottamaan vahan tasta paivasta - tanaankin ollaan nimittain keretty kokea jo vaikka ja mita!
ps. Ja tosiaan kirjottajana oli Lotta, vaikka kirjotanki Even tunnuksella. On nimittain vahan onkelmia ton oman tunnuksen kanssa ni talla kertaa nain.
Maanantai-iltana paastiin lahtemaan sitten kohti Delhia. Meita tais Even kans molempia jannittaa sen verran paljon ettei pystytty nukkumaan kuuden tunnin lennolla ollenkaan. Siihen matkaan mahtu paljon hermostunutta naurua ja meinas valilla epatoivokin iskea ku tuntu ettei lento lopu ikina. Lopulta kuitenki laskeuduttiin Indira Gandhin lentokentalle ja koneen taytti vuosien takaa tuttu Intian tuoksu. Jostain joskus kuulin etta se on maran puuvillan haju. En oo viela tanakaan paivana paattany, etta haiseeko se pahalta vai ei, mutta Intia siita tulee jokatapauksessa mieleen. Koneesta ku paastiin ulos ni jonotettiin tovi immigration jonossa ja paastiin vaihtamaan rahaa. Sitten koitti meidan kauan pelkaama vaihe: taksin ettiminen lievassa paniikissa yolla klo 5. Siinahan sitte kaytiin useamman taksikuskin kanssa keskustelua ja lopulta paadyttiin eraan kuskin kanssa siihen, etta 200 (3 e) rupialla se veis meidat hotellille. Hypattiin sitten taksin takapenkille ja jostain kumman syysta kuskin lisaks hyppas etupenkille myos eras toinen allottava intialainen ukko. No, sitte paastiin matkaan ja lahettiin ajamaan kohti hotellia. Yollinen Delhi on aina yhta jannittavaa nahtavaa! Kaduilla oli nukkuvia koiria ja siella taalla ihmisia, jotka oli just laskeutumassa levolle. Evea tais talla kyseisella matkalla vahan jannittaa ja pelottaa vaikkei se sita mulle sanonukaan. Taytyy myontaa, etta kylla itteaki vahan pelotti ku tajusin etta oltiin ihan kahden intialaisen ukon armoilla. Nehan ois voinu vieda meidat ihan mihin vaan...
Intiassahan ei tunnetusti suju mikaan niinku pitais. Kavi sitte ilmi, etta meidan hotellille johtava tie oli suljettu ja ukot kadun varressa osas sanoa, etta se pysyy suljettuna viela 3-4 paivaa. Siina vaiheessa ajattelin, et ei oo totta. Vasymys alko painaa ja ois ollu niin mukava paasta hotellille mahd pian. Lopulta kuskin vieressa istuva kaveri soitti sit hotelliin ja kysy sielta neuvoa etta kuinka paasta perille. Neuvoja tuli, mutta ne ei tainnu ihan menna perille. Jouduttiin nimittain ajelemaan viela jonki aikaa ristiin rastiin... Lopulta kuitenki yhelta sivukujalta loisti armollisena Hotel Sunrisen kyltti. Kylla tuli helpottunu olo! Kaikki ei kuitenkaa ollu viela siinakaan vaiheessa ohi nimittain sitte piti alkaa viela vaantamaan sen taksiajelun hinnasta. Kuski ei ollukaan enaa tyytyvainen siihen Rs. 200 mika aluks sovittiin ku oltiin kuulemma ajeltu ylimaarasta. No minka me sille voitiin, ei me itekaan oltais haluttu hirveesti ajella ylimaarasta! Siina sit yritettiin keskustella ja kuski pyys siihen ulkopuolisiakin ukkoja mukaan ja vaitti etta pitaa maksaa puolet ylimaarasta. Mietittiin Even kans et mita ihmetta tehdaan mut lopulta iskin sille kouraan 400 rupiaa ettei tarvinnu enaa katella sen naamaa. Ja sitten finally paastiin hotelliin!
Meidan hotellihuone on ihan suht siisti, vaikka yleensa ku sen ulko-oven avaa ni torakka tai kaks juoksee sen alta piiloon. On siella nakyny myos muitakin otokoita, mutta toistaseks ne on pysyny poissa meidan sangysta. Suihkusta tulee lamminta vetta ja vessassaki on oikea posliinipytty! Henkilokunta on myos oikein mukiinmenevaa ja ekana aamuna hotellin omistaja pyys meidat toviks istumaan aulan sohville ja naytti kartasta kaikkia paikkoja Delhista. Todella ystavallista porukkaa. Kylla meidan taalla kelpaa asustella muutama yo... Aateltiin perjantaina kuitenki ettia joku toinen hotelli ihan vaan seikkailun vuoksi. Kiva naha muitaki paikkoja =)
Noniin, tekstia nakojaan tulee ihan olan takaa mut antaa tulla, ku sitte on taas arvotus etta millonka seuraavaks paastaan kirjottelemaan. Eilen herailtiin jossaki vaiheessa ennen puoltapaivaa ja lahettiin Khan Marketille vahan shoppailee ja hakemaan prepaid liittymat. Samalla paastiin metroajelulle, mika oli itessaan ihan mielenkiintonen kokemus. Oli nimittain sita populaa ihan kiitettavasti liikkeella. Ahtauduttiin yhesta ovesta sitte sisaan ja vastassa oli noin kaks sataa hielta haiskahtavaa ukkoa. Tais siella pari kaks naistakin nakya. Joka tapauksessa lahes kaikilla oli katseet kiinnittyneena meihin. En ymmarra miten ihmiset kehtaa tuijottaa niin paljon! Meinas iskea ahtaanpaikan kammo, mutta sitte paastiin maaranpaahan ja ulos metrotunnelista. Katottiin kartasta etta sen marketin pitais olla jossain siina lahistolla, mut lopulta kierreltiin ja kaarreltiin ympariinsa melkein tunti. Joku rikshakuski huus meille, etta Khan Market on suljettu mutta eihan me sita uskottu vaan itsepintasesti jatkettiin ettimista. Lamminta oli +35, aurinko paisto ja hiki virtas. Mutta lopulta me sitten loydettiin se marketti, niin tuttu paikka. Se tosiaan oli ku olikin suljettu nimittain eilenhan taalla oli Mr. Mahatma Gandhin synttarit, eli intialaisten juhlapaiva. Muutama kauppa oli meidan onneks auki ja paastiin vahan ees nakemaan et mita se market katkeekaan sisalleen. Kaytiin myos syomassa McDonaldsissa, hyvalta maistu kanahampparit :) Prepaiditkin saatiin hommattua, vaikka meinas usko loppua kesken sen suhteen, ku siina kesti ja kesti... Me onneks paastiin sen kyseisen putiikin tiskin taakse istumaan parille jakkaralle ni ei pyorrytty. Vaikka lahella se kylla oli ainaki meikalaisen osalta. Mutta nyt meilla on intialaiset liittymat, jotka toistaseks ainaki on pelannu melko moitteettomasti.
Khan Marketilta tultiin rikshakyydilla pois, oli mahtavaa. Evelle se oli tietysti ihan uudenlainen kokemus ja mina en ollu yhtaan muistanu miten hauskaa ja lepposta se oli. Lammin tuulenvire vaan puhalsi vasten kasvoja ja joka puolella oli niin paljon nahtavaa. Muun muassa koettiin se ku kolme lehmaa hyppas akkia meidan rikshan alta pois. Hotellihuoneeseen ku paastiin ni samantien vaan potkolleen ja siihen me sitte nukahdettiin... Puoli yheksalta herattiin neljan tunnin paikkareilta ja Eve jatko suoraan unia. Minaki yritin, mut eihan siita mitaan tullu. Kaantyilin kyljelta kyljelle ja yritin laskea lampaita, mut ei auttanu. Rehellisesti sanottuna alko sillon yolla ihan hirveesti ahistaa ajatus, et me oikeesti joudutaan elaa seuraavat kaks kuukautta taalla sekasorron keskella. Yhtakkia keksin yrittaa menna nettiin puhelimella ja jostain kumman syysta se onnistu. Juttelin siina sitte eraan ystavattaren kanssa hetken facebookissa ja kummasti alko ahistus laskemaan. Yhtakkia puol 12 yolla alko soimaan meidan hotellihuoneen puhelin. Eve heras siihen ja siina sit mietittiin et mita tehdaan. Lopulta ei auttanu ku vastata siihen. Siella respasta soiteltiin ja sanottiin et ne tarvis meidan passit. Joku ukkeli ne tuli hakemaan meidan ovelta ja sit paastiin taas jatkamaan unia. Tai Eve jatko unia ja mina luin hetken viela kirjaa ennenku vihdoin vaivuin uneen...
Tammosta tosiaan. Nyt Eve tulee viela kirjottamaan vahan tasta paivasta - tanaankin ollaan nimittain keretty kokea jo vaikka ja mita!
ps. Ja tosiaan kirjottajana oli Lotta, vaikka kirjotanki Even tunnuksella. On nimittain vahan onkelmia ton oman tunnuksen kanssa ni talla kertaa nain.
Hieno, että olette hengissa ja terveena!
VastaaPoistaVoi Intia! Täällä syksysessä suomessa, opparin kanssa tuskaillessa maksaisin mitä vaan et pääsis sinne. Ei voi tajuta, että siellä te näätte kaikki Khan Marketit, Sarojinit ja muut! Olkaa varovaisia ja nauttikaa siitä kaikesta ihmeellisestä ja kaoottisestakin!
VastaaPoista